Olen monta kertaa aloittanut syömään jonkin "ohjeistuksen" mukaisesti. Ja sinne päin olenkin syönyt. Kuitenkin lähes joka viikonloppu tulee käytyä vanhemmilla tai jossain kaverilla, jossa on tarjolla "jotain pientä". Aina olen kohteliaisuudesta ja kieltämättä myös ajatuksella, jos nyt vaan ihan vähän - eihän tämä mitään haittaa-periaatteella maistanut tarjottavia. En tiedä onko nämä ns. pienet lipsumiset vai mitkä olleet syy siihen, että tulokset ei ole olleet sellaisia, kuin olisin toivonut.
Olen kuitenkin asettanut itselleni tavoitteen päästä tiettyyn kuntoon tiettyyn hetkeen mennessä ja ihan oikeasti haluan tuohon tavoitteeseeni päästä. Niinpä päätin, että tällä kerralla en salli "pieniä lipsumisia" (ellei ruokavalion ohi-syömiset ole etukäteen suunniteltuja). Vaan eipä alkanut homma ihan niin kuin olisin toivonut..
Eilen vierailin vanhemmillani, joille olin etukäteen kohteliaasti ilmoittanut, että minulle riittää ihan pelkät kahvit. No tietenkin kahvin kanssa oli laitettu tarjolle fudgeja ja suklaakeksejä. Vaikka olin etukäteen äidilleni ilmoittanut tarkkailevani nyt hieman syömisiäni, sain useaan kertaan kuulla vierestä miten hyviltä fudget ja keksit maistuu ja olenko nyt aivan varma että en edes yhtä voi maistaa. Niinpä niin.. Olin kyllä hyvin varma. Myöhemmin sain ehdotuksen maistaa shampanjaa "itsenäisyyspäivän kunniaksi". No tästäkin kunniasta kieltäydyin kohteliaasti. Kun lähdettiin kotiin, tulin todella surulliseksi. Laitoinkin perään äidilleni viestin, että toivottavasti en pahoittanut hänen mieltään.
Vierailin myös anoppini luona ja tälläkään kertaa ei oltu kahveja kummoisemmasta vierailusta puhuttu. Kuitenkin huomasin heti, että pöytään oli katettu erilaisia juustoja vaikka miten paljon, nachoja ja viiniä. Kieltäydyin näistäkin tarjottavasti kohteliaasti, olin kuitenkin hetki sitten syönyt kotona täyttävän lounaan. Täälläkin sain varmistuskysymyksen, olenhan aivan varma että en edes vähän ota. No itku tuli silmiin sieltäkin pois lähtiessä.
Jostain syystä tunsin ja tunnen oloni todella itsekkääksi ja surulliseksi, mutta silti mietin, että enkö voi itse päättää ruokailuistani ja siitä miten syön. Tunnen itseni surulliseksi, kun toinen on laittanut ruokaa tarjolle ja kieltäydyn siitä. Mietin että pahoitanko toisen mielen? Toisaalta koitan ajatella, että nytkään ei oltu sovittu mistään muusta kuin kahvittelusta, eli tunnenko turhaa huonoa omaatuntoa. Tätä oloa ei paljoa paranna se, että tiedossa on ensi viikonloppuna glögittely tuttavieni luona ja sitä seuraavana viikonloppuna valmistujaisjuhlat. Jouluna ja uutenavuotena en aio kiristää omaa pipoani, mutta eihän tästä mitään tule (tälläkään kertaa), jos "kohteliaisuudesta" maistan kaikkea mitä minulle tarjotaan. Toisaalta taas se kieltäytyminen ja mielenpahoittaminen aiheuttaa minulle todella suuria omantunnon tuskia :(
Miten onko kukaan muu "noudattanut" omaa ruokavaliotaan ja pystynyt kieltäytymään tarjottavista kohteliaasti ilman huonoa omaa tuntoa? Vinkkejä otetaan vastaan.
Näin hyvännäköisiä (ja makuisia) ruokia olen kotona nauttinut :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti