Treenattiin yhdessä Helsingin keskustassa sijaitsevalla Voimalaitoksella, joka osottautui varsin mainioksi saliksi. Vaikka sali ei pinta-alaltaan ollut jättikokoinen, löytyi sieltä kaikki tarvittavat laitteet, eikä vaikutelma ollut täyteen ahdattu. Lisäksi olisi voinut kuvitella, että keskiviikkoiltana on mahdollisesti tungosta, mutta treenaajia oli juuri sopivasti. Salilta löytyi uudet Hammerin laitteet, jotka tietenkin vaikuttivat myös treenimukavuteen ;)
(kuva lainattu sivuilta www.voimalaitos.fi)
Aloitimme treenin kyykyllä ja siinä edettiin 5-10kg painon nostoilla ylöspäin. Yllätin itseni kyykkäämällä 55kg ja 60 kg 8 toistoa. Kyllä se vain pitää paikkansa, että toisen läsnäololla ja tsemppaamisella on uskomaton vaikutus treeniin.
Ehkä koko treenin kamalimmaksi ja samalla itsensä ylittämis liikkeeksi osottautui kyykyn jälkeen tehty prässi. Tuli havaittua, että sitä on itsekseen tehnyt prässiä ilmeisesti aika mukavuusalueella. Toki varmistajalla on suuri merkitys siihen miten tätä jaksaa tehdä. Pelkään yksinäni jääväni kelkan alle tai muuta vastaavaa. Nostettiin painoja 12 sarjoilla itselleni isoihin painoihin ja sieltä lähdettiin tekemään pudotussarjaa. Voin sanoa, että kyllä tuntui jaloissa! Yksinäni tehdessä olisin varmasti lopettanut jo moneen otteeseen homman.
Opin myös oikean tekniikan smithissä tehtävään "polvikyykkyyn". Tässäkin sai kyllä pitää korsetin kasassa, ettei jäänyt tangon alle. Takareisiin sain hyvin osumaa erilaisilla reiden koukistuksilla, sjmv:llä ja loppuun tehtiin vielä pohkeet ja vatsat.
Joskus olen lukenut eri henkilöiden blogeista, missä valmentajan kanssa treenatessa treenattiin niin kovaa, että oksennettiin tms. Itselläni ainoan kerran on oksennukset tullut kurkkuun, kun olen syönyt juuri ennen treeniä, eikä tuo kyllä kertonut mitään treenin kovuudesta. Koin nämä treenit elämäni rankimmiksi jalkatreeneiksi, mutta siihen ei oksennusta tarvittu, vaan toisen tsemppiä, läsnäoloa ja uskoa minuun. Toki osansa teki oma halu olla luovuttamalla ja tehdä niin kovaa, kun vain pystyy.
Tyytyväisin mielin siis odotan seuraavia yhteistreenejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti